Blogin kirjoittajan hevoset


Tätä blogia kirjoittaa Hevoshieronta.netin Heidi Nordman ja satunnaisesti muut vieraskynäilijät. Postausten taustatyötäkin tekevät toisinaan ihanat hevoystäväni, jotka suhtautuvat aiheeseen vähintään yhtä intohimoisesti kuin minä.


Olen syntynyt vuonna -83 Vihdin Haimoossa, jossa vielä 80/90-lukujen vaihteessa taisi olla hevosia enemmän kuin ihmisiä. Itse löysin hevosten pariin 8-vuotiaana. Kävin salaa alueen isoimman ravitallin siittolassa hoitamassa lämpöistä siitostammaa.


Voi sitä koulusta pihistettyjen näkkileipien määrää, jotka tuolloin tallille kulkeutuivat. En kerennyt kauaakaan tallilla käydä, kun jäin asiasta vanhemmilleni kiinni. Äiti ei katsonut hevosharrastusta hyvällä, koska hänen siskonsa oli loukkaantunut hevosten parissa. Niin pahasti, että myöhemmin sen seurauksena joutui pyörätuoliin.


Äiti kuitenkin piti pienempänä pahana sitä, että suuren ravitallin sijasta kävisin naapurin tallilla hevosia hoitamassa. Siitä se sitten lähti. Kahdeksan vuotta hoidin naapurin hevosia kuin omiani. Kävin kesäleireillä, pidin ylläpitohevosta, olin kesätöissä BWT:n oriasemalla, jotta oli varaa pitää ylläpitohevosta ja lopulta kun peruskoulu loppui lähdin opiskelemaan Harjun oppimiskeskukseen. Sen jälkeen kuvioihin tuli ensimmäiset omat hevoset.


Ensin kimppa lv-tamma Missy ja sen orivarsa Elvis, sitten lv-tamma Manta, jonka piti alkujaan vain tulla lepuuttamaan hermojaan meidän kesälaitumelle, mutta tämä stressiherkkä ja säpäkän säihkyvä musta tamma vei sydämeni niin että syksyllä päädyin sen itselleni ostamaan. Opintolaina - jonka vielä silloin sai kerralla nostettua - meni hevoseen ja talven heiniin.


Elämä kuljetti Pohjois-Pohjanmaalle, jonne mukaan lähti kuitenkin Missy. Manta seurasi perästä, vasta useamman uuden käänteen myötä. Manta kaatui muualla ollessaan satula selässään niin, että sen selkään tulleet lihasruhjeet vaivasivat, sitä sen koko loppuelämän. Tuolloin kiinnostuin hevoshieronnasta ja aika pian lähdin sitä myös opiskelemaan.


Pohjanmaalla meillä oli oma 4 hevosen talli ja oma lauma kasvoi russ-tamma Moccalla, joka sittemmin vaihtui lv-tamma Nippeen. Nipen jälkeen tuli suomenhevosori Hiski ja suomenhevostamma Tara ja sen jälkeen, ei enää suomenhevosista ollutkaan paluuta. Pohjanmaalla tallissa oli myös ensimmäiset tallipaikkalaiset ja sen lisäksi tein hevoshierontaa kokopäiväisesti. Muuttaessani 2000 luvun puolivälissä takaisin Uudellemaalle, hevoset muuttivat mukana.


Uudellamaalla työskentelin alkuun vihtiläisen ravivalmentajan tallilla ja pitkät päivät veivät osansa. Omat hevoset olivat vuokratussa tallissa Lohjan puolella ja vähäisen vapaa-ajan yritin ehtiä puuhailemaan niiden kanssa, mutta jossain vaiheessa järki voitti ja kolme omaa hevosta vähentyi yhteen, joka muutti täyshoitoon maneesitallille Vihtiin.


2009 vuokrasin hevostallin Pohjois-Espoosta ja pidin siellä täysihoitotallia, jossa oli parhaimmillaan 14 hevosta. Tuolloin minulle päätyi siitosleasing sopimuksella sh-tamma Usta, jonka myöhemmin ostin omakseni. Usta astutettiin vuosien varrella useampaan kertaan, mutta vain yksi tiineys päättyi elävään varsaan. Helka varsa eleli meillä elämänsä ensimmäisen vuoden, kunnes lähti omistajalleen, eli Ustan entiselle omistajalle. Seuraavana vuonna syntyi omaksi tarkoitettu varsa Viena, joka kuitenkin jouduttiin reilu viikon ikäisenä lopettamaan, kaikkien vaivojensa vuoksi. Saman vuoden syksyllä Usta lähti taivaslaitumille, aina vain pahentuneiden headshaking oireiden vuoksi.


Vuonna 2012 sairastuin vakavasti, jonka seurauksena oman hevostallin pyörittäminen jäi historiaan. Hevosen omistamisessakin tuli taukoa Ustan lähdettyä syksyllä 2014. Sen jälkeen päätin toteuttaa oman haaveeni ja ottaa työnalle omatoimisen hevoshieronnan kirjan, joka sitten julkaistiin 2016 kesällä.


Ustan jälkeen minulla kerkesi pyörähtämään muutama laina hevonen. Helka palasi minulle vielä talveksi 2017-2018, ennen kuin sitten myytiin Lappiin, missä se parhaillaankin asustaa.


Tällä hetkellä minulla ei ole omia hevosia, mikä mahdollistaa tämänkin postauksen kirjoittamisen. Hevosten kanssa touhuaminen vie aina aikaa, mutta samalla se antaa niin paljon, ettei sitä sanoin voi edes kuvata.


Hyvin tiivis kertomus hevosista, jotka ovat olleet omistuksessani. Jokainen näistä ansaitsisi ihan oman postauksensa. Omistuksessa olleiden hevosten kuvat vilisevät tulevaisuudessa tässä blogissakin. Näiden lisäksi maininnan ansaitsisivat monet niistä muiden omistamista hevosista, jotka ovat minulle elämäni aikana opettaneet paljon, mutta ehkä sen aika tulee vielä myöhemmin.


- Heidi

0 katselukertaa

Sivut ©  Hestnord Oy

Graafiset piirrokset © Elisa Pitkänen 

Valokuvat © Heidi Nordman ja Adobe stock

Kuvien kopioiminen ja jakaminen kielletty

Rekisteriseloste

  • w-facebook